sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Namuja pienille noidille

Suhtautumiseni virpomiseen on hieman ambivalentti. Nykymuodossaan virpominen on kai ymmärrettävä lasten naamiaisleikkinä, jolla huvitetaan naapurustoa ja kerätään vähän namuja ja rahaa.

Toisaalta en voi olla ajattelematta, että on hieman karmivaa pukea lapsia noidiksi. Lisäksi moni kokee ovelta ovelle kiertämisen ja kerjäämisen erittäin vaivaannuttavana perinteenä: ei ole kiva pilata lasten iloa ja olla antamatta mitään, mutta pakonomainen apua-tänään-on-virpomispäivä-paniikkilahjominen on todella rasittavaa. Tiedetäänpä monen paenneen virpomispäivää kotoaan...

Me asumme omakotitaloalueella, jossa on paljon lapsia, ja ovikello kilkkaa virpomispäivänä aamusta iltaan. En yleensä itse ole pääsiäiseksi askarrellut mitään, joten virpominen on oikeastaan kiva tapa saada kotiin koristeltuja vitsoja.


Viime vuonna hieman ärsyynnyin joidenkin lapsiryhmien opportunistisesta asenteesta. Vitsat olivat ylimalkaisesti koristeltuja, pari höyhentä siellä ja täällä. Ovelle tuli iso joukko lapsia, joista jokainen oli vailla "palkkaa". Vastineeksi sain yhden oksan. Kuvittelin, että jokainen lapsi palkkansa vastineeksi antaa vitsan, mutta mukana olikin vapaamatkustajia!

Toivoisin, että vanhemmat opastaisivat lapsiaan huomaavaiseen virpomiskäyttäytymiseen. Virpomisesta saisi jäädä hyvä mieli kaikille osapuolille eikä sen kuuluisi olla ahne saalistusretki, jolla otetaan naapureista irti kaikki mikä irti lähtee ja minimoidaan vaivannäkö.

En toki halua itse olla se ilkeä naapurintäti, joka vei lasten vitsat ja kitsasteli palkoissa. Minä nimenomaan en kitsastele palkoissa, ja siksipä toivoisinkin, että pikkunoidat hoitavat tunnollisesti oman osuutensa leikistä.


Kotiin omalle väelle ostin myös jo pääsiäisherkkuja, sokerikuorrutettuja suklaarakeita ja Lindtin pieniä ja keskikokoisia suklaamunia. Yllättäen ensimmäiset kulhot pöydälle aseteltuja pääsiäisnamuja ehtivät tyhjentyä jo viime viikon aikana, ja perjantaina ostin täydennyksiä.


Montakohan kertaa nämä kulhot pitää vielä täyttää ennen kuin edes ollaan pääsiäisessä?



Totuuden nimissä täytyy sanoa, että tänä vuonna en ole kotona virpomispäivänä, olen kyläilemässä äitini luona. Äidin luokse metsän keskelle virpojia ei todennäköisesti tule. Tällä kertaa mieheni ja poikani saavat palkita lapsilaumat meillä kotona - minä toki hankin tykötarpeet ennen lähtöäni.

Että menkää vaan noitalapset meille ja hoitakaa homma tyylillä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jäikö jotain mielen päälle? Sano se täällä!