maanantai 29. joulukuuta 2014

Joulukorttiteollisuutta

Meiltä lähtee vuosittain noin viisikymmentä joulukorttia. Itsetehtyjä. 

Se tarkoittaa suhteellisen heavy machinery -tehdastyöskentelyä muutaman viikon ajan. Minulla on järeä paperileikkuri, joka jyystää paperia ja kartonkia satoja ja satoja kertoja marras-, joulukuun aikana.

Askartelutarvikevarastoistani löytyy joulupukkia, tonttua, tähteä, piparkakkua ja enkeliä monessa muodossa. Joulukorttitehtailu vaatii myös liimaa, kohotarroja, kaksipuolista teippiä, kuvioleikkureita ja -saksia, kartonkeja, papereita ja korttipohjia, joita keräillään pitkin vuotta sen mukaan, miten inspiraatio iskee.


Joulukortti-design muhii mielessä marraskuun aikana ja alkaa joulukuun alkupäivinä kehkeytyä konkreettisemmaksi jalostuakseen lopulliseen olomuotoonsa joulukuun puoleenväliin mennessä.

Toisinaan seuraavan vuoden joulukortit on suunniteltu edellisenä talvena - siinä tapauksessa toteutus muhii mielen perukoilla seuraavan vajaan vuoden ajan.


Kun varsinainen tehdasjytinä pyörähtää käyntiin, perhe on hiljaa.

Äiti työstää joulukortteja - nyt on turha puhua lumitöistä, biologian kokeista tai lakanoiden vaihtamisesta. Arkiruoka - anteeksi MIKÄ? Menkää Heselle, voi hyvää päivää!!! Isän miettimä ja valmistelema päivällinen katetaan tarvittaessa eteiseen, koska ruokapöytä on pyhitetty korkeammalle tarkoitukselle. Äiti saapuu toki kiitollisena (joskin hajamielisenä) paikalle, täytyyhän tehdastyöläisen syödä!


Joskus iskee epätoivo: en jaksa, näitä on liian monta, keskeiset elementit loppuvat kesken, liima on huonolaatuista, design ei täytä laatuvaatimuksia! Siinä vaiheessa pelastaa (1) peräänantamattomuus, (2) luovuus. Päätän, että näitä tehdään 50 kpl ja sillä sipuli.

Hämmästyttävää kyllä, että kauneimmat syntyvät sinä paniikkihetkenä, kun lapsi syö pöydänreunalla iltapalaansa, kuulustellaan sitä biologian koealuetta ja paperileikkuri syöksee määrämittaan leikattua katonkia samalla kun aivo raksuttaa lukemia korttipohjien ja kuorien määrästä.


Sitten tulee se vapauttava hetki, kun kaikki kortit ovat valmiina. Mukana on toki muutama vähemmän kaunis, nämä lähtevät vastaanottajille, joiden varmuudella tiedän suhtautuvan lempeästi tekosiini, vaikka aina ei ihan priimaa pukkaakaan. Siunattuja olkoot äidit, anopit ja vähemmän esteettisesti suuntautuneet ystävät!


Sitten on jäljellä enää vuoden kuulumisten kirjoittaminen. Meidän perheen kortti ei koskaan ole pelkkä "Hyvää joulua toivottaa se ja se", vaan myös joulukirje, jossa koko perheen kuulumiset tiivistetään minimalistisen pieneen tilaan ja kondensoidaan muutamaan lauseeseen paperinpalalle, joka liimataan kortin sisäseinämään. Siinä kerrotaan lomat, harrastukset, suuremmat projektit ynnä muut mainitsemisen arvoiset elämäntapahtumat, joita - yllättävää kyllä - jokaiseen vuoteen mahtuu.

Muuten en näitä itsekään muistaisi, mutta käyn vuoden perhekalenterin läpi ja kirjoittelen sieltä merkittävimmät ylös, niistä sitten koostan joulukorttikuulumiset. Lopputuloksen hyväksytän miehelläni ennen kuin printtaan.


Ja kaiken tämän jälkeen, kun vielä kaikkien vuoden aikana muuttaneiden osoitteet on yhteisiltä tuttavilta ja väestörekisteristä selvitetty, joulumerkit ostettu ja kuoret kiinni nuoltu - ihmeiden ihme - viidenkymmenen kortin armada lähtee matkaan.

Usein meidän kortit ovat - sattuneesta syystä - niitä, jotka kolahtavat postilaatikkoon vasta joulunpyhien jälkeen.

4 kommenttia:

  1. Huh, kunnioitettava suoritus. Itse olen luopunut korttien lähettämisestä, koska en oikein niistä tykkää ja yritän minimoida joulustressin. Tuollainen kortti, jossa on kerrottu vuoden tapahtumat olisi mukava kuitenkin saada. Useimmiten postilaatikosta tulee perinteisiä valmiskortteja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joulustressin minimointi on kyllä tärkeää, itsekin pyrin jättämään kaiken ylimääräisen hössötyksen pois. Mutta korttiaskartelu on mukavaa ja tavallaan terapiaa, ja stressaavaa on vain korttien lähettäminen ja osoitteiden selvittäminen.

      Poista
  2. wautsi! Kerrassaan upeita kortteja! On kyllä ajatuksella ja tunteella tehtyjä. Itse ainakin arvostan itsetehtyä korttia kovasti, ja toki niitä valmiitakin tässä mediaviestien ihmeellisessä aikakaudessa. Voisin jopa kokeilla ensi vuonna minäkin kokeilla osaisinko, mutta paljon pienemmässä mittakaavassa :) Kiitos siis kortti-ideoista ja hauskasta postauksesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Korttiaskartelu on minusta tosi palkitsevaa, hyvin kepeästi voi aloitella ja sitten taitojen kehittyessä revitellä vähän enemmän. Itse opin tosi paljon ja sain ideoita parista kirjasta. Ei sitä vaan tule ajatelleeksi niitä kaikkia mahdollisuuksia ennen kuin vähän tutustuu siihen, mitä kaikkea muut ovat kokeilleet.

      Poista

Jäikö jotain mielen päälle? Sano se täällä!